Kissarunoja

Oli kerran vihreä kissa

jolla oli kultaiset viikset.

Se lipoi niitä ja mietti,

mistä löytäisi sellaisen kellon,

joka mittaisi ikuista aikaa.

Ja löysihän se sen kellon

omasta sydämestänsä.

Siellä se sykkii ja loistaa

ikuista aikaansa.

Oli kerran sininen kissa,

joka kulki katuja pitkin.

Se etsi itselleen kotia

ja lopulta löysikin sen.

Tapasi pienen tytön,

joka vei sen kotihinsa.

Siellä he nyt yhdessä

iloisina asuvat.

Oli kerran punainen kissa

aivan vaalea, vaalea vaan.

Se etsi toista kissaa,

toista väriä samanlaista.

Ja kun se löysi sellaisen kissan,

ne katsoivat toisiaan silmiin

ja jatkoivat yhdessä matkaa

maan päällä elämän tietä.

Oli kerran keltainen kissa,

joka kulki metsiä pitkin.

Se etsi aurinkoa maasta

ja lopulta löysikin sen,

pienen kultaisen lähteen,

jossa hohti auringon kehrä.

Se maistoi sitä

ja tunsi auringon sisällään.

Oli kerran violetti kissa,

jotka tutki taivaan karttaa.

Se etsi itselleen tähteä,

kirkasta valon pisaraa.

Ja kun se löysi sellaisen tähden,

se nimitti sen omaksensa.

Ja niin siitä tuli kissan tähti.

Oli kerran valkoinen kissa,

joka kulki jäitä pitkin.

Se etsi sieltä avantoa,

josta onkisi kalan tai kaksi.

Mutta se löysikin jäisen timantin,

josta hohti auringon valo.

Se katsoi sitä ja muisti

olevansa valon lapsi.

Copyright Eija Paatero